Väkivalta on monen eri työntekijän arjessa mukana

Löysin anonyymin hoitotyöntekijän kommentin, jossa sanotaan:
" 25 vuotta kestäneellä urallani terveydenhuollon alalla olen ollut mukana noin 40 paloharjoituksessa- mutta en ole koskaan kokenut tulipaloa!
Olen osallistunut noin 8:aan elvytys/ensiapuharjoitukseen- mutta en ole koskaan joutunut elvyttämään!
Mietin vain, kun toimin käytännön työssä minua ei koskaan lähetetty mihinkään väkivalta-koulutuksiin siitäkin huolimatta, että kohtasin väkivaltaa viikottain."

Väkivallan kokeminen ei ole ollenkaan uusi asia eri ammattialoilla, mutta koulutuksen näkökulmasta varmasti yksi laiminlyödyimmistä. Olisi hyvin tarpeellista oppia ymmärtämään mitä väkivallalla tarkoitetaan ja millaisia piirteitä ja ilmiöitä se saattaa synnyttää. Väkivaltaisuutta esim. hoitotyössä ei olla aina ymmärretty, koska siihen ollaan reagoitu mm. kiistämisellä ja pyrkimyksillä kukoistaa se. Väkivallan tunnistamisen tekee parisuhteessa vaikeaksi mm se, ettei sitä: koeta, nimetä, tunnisteta väkivallaksi -väkivalta ei  siis varsinaisesti merkityksellisty väkivaltana.

 ”Mie en uskaltanu ite koskaan puuttua, esimerkiks tehä jotain ilmotuksia tai mitään. Mutta miun isälle tuli siitä naapurista kaksikin soittoa, jotka koskivat minua. Ja miun isä kysy sitten, että mitä teillä oikein tapahtuu ja mie sanoin ettei varmaan mitään sen kummallisempaa kuin muillakaan. Että hän vain suuttuu välillä.” (AAP 2009)