Ammattitaidottomuutta - välinpitämättömyyttä?

Ainakin hoitoalalla koulutuksessa ja toiminnassa painotetaan holistista näkemystä.

Ihminen tulee kohdata kokonaisuutena huomioiden hänen tilanteensa monelta kannalta katsoen, johon vaikuttavat fyysisen ja henkisen voinnin lisäksi myös ympäristöön ja esim. taloudelliseen tilanteeseen liittyvät asiat.

Tämä tarkoittaa siis ideaalissa toiminnassa sitä, että me emme tarkastele vain sitä asiaa, jonka vuoksi ihminen on tullut palvelujen piiriin vaan huomioimme hänen kokonaistilanteensa.

Aamulehdessä oli 12.7.09 anonyymi kirjoitus tilanteesta, jossa kirjoittajan kumppani oli hukkunut heidän kotirantaansa. Siinä kerrottiin tapahtumien kulusta, kuinka hän soitti apua paikalle, mitä tapahtui kun kumppani naarattiin vedestä ylös, miten asiat etenivät sen jälkeen byrokratian yms. käytännön hautajaisjärjestelyjen, perinnönjaon yms. suhteen.

Reagoin tässä kirjoituksessa etenkin sellaiseen kohtaan, jossa sureva kirjoittaja toteaa, ettei hän saanut mistään henkiseen kipuunsa apua, kukaan ei tarjonnut mitään apua eikä asiasta puhuttu ollenkaan! Muisteli kirjoiotuksessaan palomiesten heittäneen hurttia huumoria tilanteessa, jossa toisen omainen makaa kuolleena maassa.

Tämä on holisitisen näkemyksen mukaan juurikin täysin päinvastaista toimintaa.
Sillä ei liene merkitystä tässä kohtaa onko vammaistyöhön, ensihoitoon vaiko mielenterveyteen erikoistunut hoitaja, lääkäri, sossu tai vaikkapa palomies tai poliisi - kaikkien näiden ammattikuntien koulutukseen kuuluu akuutti - ja kriisityön perusteet. AINAKIN TEORIASSA!

Hermostun tavasta, jolla muut, kuin mielenterveystyön ammattilaiset jättävät työnsä tärkeän osuuden kokonaan tekemättä, koska eivät ehdi, osaa tai koe tarpeellisena tarjota tukea, ohjausta, keskusteluapua ja neuvontaa.

Henkistä tukea tulee antaa silloin, kun sen tarve on! Kaikilla tällaista työtä tekevillä ihmisillä tulisi olla tiedossaan paikkakuntansa avomielenterveyspalveluiden tarjonta - minne ohjata läheisensä menettänyt jne. Kaikilla tulisi olla rohkeutta ja ammattitaitoa kysyä vointia ja tarpeen mukaan antaa keskusteluapua, varmistaa että heikoilla oleva ihminen pärjää tästä eteenpäin.

Surut ja kriisit kuuluvat elämään, niistä selviydytään usein ajan kanssa ja muiden kanssaihmisten tuen avulla. Avun vastaanottaminen voi olla helpompaa ja kynnys avautua voi olla matalampi silloin kun vastapäätä on ammatti-ihminen: turvallisempaa, luottamuksellista - aitoa.

Käsittelemätön kriisi ja pitkään jatkunut suru voivat johtaa mielialan laskun myötä mm. masennustilaan ja siihen liittyen elämänlaatu voi heiketä jne. Näiden vaurioiden syntyä voisi estää puuttumalla varhain asioihin, vaikkapa tarjoten aamulehden kirjoituksen omaiselle keskusteluapua, vertaistukiryhmää, puhelinpalvelua, aikaa psykologille jne.

Sosiaali- ja terveysalalla välittäminen on työtä ja työ on välittämistä!