Maailmasta loppuu ilma, vesi ja maa pettää-paniikkihäiriöstä

Paniikilla tarkoitetaan äkillistä voimakasta ahdistusta, pelkotilaa, jonka vallassa ihminen ei asianmukaisesti kykene hallitsemaan käyttäytymistään.

Otsikon mukaisia tuntemuksia voi toki kokea muutoinkin, kun paniikkihäiriössä, mutta ahdistuneisuushäiriöön nuo tuntemukset liittyvät vahvasti. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten paniikkihäiriö rantautui kielenkäyttöömme ja siitä tuli jopa jonkinlainen trendi. Diagnoosi siitä tuli 1987. Se, että jokin mielenterveydenhäiriö saa julkisuutta on toisaalta myös positiivinen ilmiö. Siitä aletaan puhua, oireita aletaan tunnistamaan, hoidon vastaanottamisen kynnys madaltuu jne.

Todellisen ahdistuneisuushäiriön kanssa eläminen ei ole kuitenkaan mitenkään mediaseksikästä tai palkitsevaa. Olen ammateissani tavannut paljon ihmisiä, joilla on eriasteisena tämä häiriö ja pahimmillaan se rajoittaa elämistä niin, ettei kotoaan uskalla markettiin tarjouskahvin perään lähteä, puhumattakaan ihmissuhteiden kapenemisesta- katoamisesta. Paniikkihäiriöstä kärsii alle 5% maamme ihmisistä ja on kaksi kertaa yleisempää naisilla. Tottakai naisilla, mehän olemme se hysteerisempi sukupuoli ; )

Fyysisiä oireita voivat olla:
Käsien tärinä tai vapina
Raajojen tunnottomuus, pistely ja puutuminen
Sydämen tykytys tai kiihtynyt sydämen rytmi
Rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa
Huimaus
Pahoinvointi
Epävarma olo, pyörtymisen tunne
Tajunnan tason häiriöt tai hämärtyminen
Epätodellisuuden tunne
Kontrollin menettämisen tai sekoamisen pelko
Kuolemanpelko

Paniikkihäiriön oireet ovat yksilöllisiä. Kaikkia luettelon oireita ei välttämättä ole. Kohtaus kestää yleensä joitakin kymmeniä minuutteja, harvemmin tunteja. Kohtaukset ovat toistuvia ja ilmenevät yleensä äkisti ja täysin odottamatta. Kohtaukset eivät ole vaarallisia.

Paniikkihäiriö on hoitamattomana vakava ja vaikea sairaus, mutta se on hoidettavissa. Paniikkihäiriö voi kestää kuukausia, jopa vuosia, riippuen siitä, kuinka ja milloin hoito aloitetaan.
Joillain oireita saattaa esiintyä kuukausien tai vuosien jaksoissa, jonka jälkeen seuraa vuosia kestävä oireeton jakso. Toisilla taas oireet pysyvät jatkuvasti samalla tasolla. On myös todisteita siitä, että ne, jotka ovat kärsineet paniikkihäiriöstä nuorina, mahdollisesti kärsivät niistä myös vanhemmalla iällä, yli 50-vuotiaana.

Miksi sitten toinen sairastuu ahdistuneisuushäiriöön ja toinen taas ei?

Sukuvika on kun rullasuksi ei luista! Perimä vaikuttaa sairastumiseen.
Paniikkihäiriön on huomattu kulkevan suvussa Sen on myös huomattu kuuluvan osana muihin perinnöllisiä oireita omaaviin sairauksiin, kuten esim. alkoholisimiin ja bipolaariseen mielialahäiriöön (ent. maanis-depressiivinen).

Täytyy muistaa, että meillä kaikilla on omat suojaavat tekijät, toinen sairastuu - toinen taas ei. Kirjoitan myöhemmin tässä blogissani suojaavista tekijöistä, ovat myös hyvin mielenkiintoinen kohde.

Usein biologiset tekijät, kuten stressaavat tapahtumat, ympäristö ja normaalia kehotoimintaa kiihdyttävä ajattelu näyttävät vaikuttavan paniikkihäiriön alkamiseen. Usein ensimmäiset kohtaukset laukaisee fyysinen sairaus, voimakas stressi tai tietty lääkitys. Henkilöt, joilla on taipumus ottaa itselleen suurta vastuuta, saavat myös helpommin paniikkikohtauksia.

Ei tule aliarvioida vitamiinien ja hivenaineiden puutosta, sillä joissain tapauksissa paniikkikohtausten aiheuttajana voi olla magnesiumin puute. Magnesiumin puute voi johtua esimerkiksi stressistä (henkinen stressi, fyysinen stressi (=esimerkiksi urheilu)), puutteellisesta ravinnosta ja alkoholin suurkulutuksesta. Kofeiini ja nikotiini voivat laukaista kohtauksia, myös tupakansavussa oleminen voi laukaista kohtauksia. Tupakoinnin lopettamisella voi joissain tapauksissa parantaa taudin.

Miten sairautta sitten hoidetaan?

Paniikkihäiriötä voidaan hoitaa sekä lääkkeiden että psykoterapian
avulla (psykoterapiasta kirjoitan myöhemmin). Oikein hoidettuna ennuste on varsin hyvä: noin 90% potilaista saavuttaa entisen toimintakykynsä, ja loputkin 10% yleensä hyötyvät hoidosta suuresti.

Itsehoito on tärkeä osa paranemista. Kun potilas oppii tuntemaan oman sairautensa ja suhtautuu oireisiin oikein, se lievittää niitä. Paniikkihäiriö voi olla myös avain psyyken kiehtovaan maailmaan ja sen ymmärtäminen rikastuttaa elämää ja luo siihen syvyyttä.

Paniikkihäiriöön tehokkaasti vaikuttavat lääkkeet löydettiin jo yli 20 vuotta sitten. Lääkkeitä on keksitty useita, mutta ns. trisykliset masennuslääkkeet(Seronil, Fevarin, Zoloft, Cipralex...) soveltuvat parhaiten paniikkihäiriön lääkehoitoon. Lääkkeiden avulla oireiden pahentuminen hidastuu ja potilas voi elää jokseenkin normaalia elämää. Lääkehoitoa voidaan jatkaa vuosiakin, onhan paniikkihäiriö pitkäaikainen ja hankala sairaus.

Pitkään jatkunut paniikkihäiriö saattaa joskus vaatia sairaalahoitoa työkyvyn arvioimiseksi ja palauttamiseksi. Tutkimukset edellyttävät myös sairaalassa oloa. Useimmiten paniikkihäiriötä voidaan hoitaa ilman sairaalavaihetta tai ainakin siten, että sairaalahoitoa tarvitaan suhteellisen vähän.

Lähteet.
http://www.utaj.fi/koulu/psykologia/kuuhullut/paniikki.htm,Wikipedia, Pharmaca Fennica