Persoonallisuushäiriöistä

Törmäämme usein mm, väkivaltauutisointien yhteydessä käsitteisiin persoonallisuushäiriö, psykopatia ja sosiopatia. On ihmisiä, jotka toimivat rikollisella tavalla, yhteiskuntaan ja lähisuhteisiin liittyen sopimattomalla tavalla jne. Kirjoitan tänään hieman persoonallisuushäiriöstä.

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia mielenterveyden häiriöitä. Tullakseen diagnosoiduksi persoonallisuushäiriöiseksi henkilön oman käyttäytymismallin täytyy aiheuttaa huomattavaa ahdistusta tai selkeää heikkenemistä henkilökohtaisissa, sosiaalisissa suhteissa tai työtilanteissa.

Persoonallisuushäiriöiden aiheuttajaksi epäillään lapsuuden ympäristötekijöiden, perinnöllisyyden ja biologisten tekijöiden yhteisvaikutusta. Usein persoonallisuushäiriöt liittyvät lapsuuden kehitysympäristöön. Taustalla on yleensä pitkäaikainen lasta vahingoittava ympäristö. Välinpitämättömyyteen, huolenpidon puutteseen, väkivaltaisuuteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja rikollisuuteen liittyy persoonallisuushäiriöihin sairastumisen riskiä. Myös vanhempien päihdeongelmat ja vakavat käyttäytymisen häiriöt liittyvät häiriöiden kehittymiseen.

Myös perinnöllisyydellä on merkityksensä persoonallisuushäiriöiden synnyssä. Ainakin epäsosiaalisen, tunne-elämältään epävakaan ja huomionhakuisen persoonallisuuden taustalla on havaittu olevan perinnöllisiä tekijöitä. Persoonallisuushäiriöiden kehittymiselle olennaisinta näyttää olevan lapsuuden kehitysympäristö, perinnöllisyydellä on kuitenkin oma osuutensa kokonaisuudessa.On joitain biologisia tekijöitä, joilla on havaittu olevan yhteyttä persoonallisuushäiriöiden kanssa. Esimerkiksi epäsosiaalisilla on havaittu aivojen kuorikerroksen supistumaa ja imulsiivisilla mm. kohonneita testosteronin arvoja.

Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisillä saattaa ilmetä etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä.

Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan jäykempiä ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriöille ominaiset käytöstavat ymmärretään henkilön keinoina hallita tai välttää yksinäisyyteen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita.

Suomessa persoonallisuushäiriöt jaetaan seuraavasti:

Epäluuloinen persoonallisuus
Eristäytyvä persoonallisuus
Epäsosiaalinen persoonallisuus
Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
Huomionhakuinen persoonallisuus
Vaativa persoonallisuus
Estynyt persoonallisuus
Riippuvainen persoonallisuus
Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt
Sekamuotoiset ja muut persoonallisuushäiriöt
Pitkäaikaiset persoonallisuuden muutokset

Kaikilla näillä persoonallisuushäiriöillä on tarkat diagnoosivaatimukset, eikä niitä koskaan voida asettaa vähäisin perustein.

Miten persoonallisuushäiriöt näkyvät?

Kokemukset ja käyttäytyminen eroavat selvästi kyseessä olevan henkilön kulttuurin odotuksista.

• Oman itsensä, muiden ihmisten ja tapahtumien havainnointiin ja tulkintaan liittyviä ongelmia
• tunneperäisten reaktioiden vaihtelut ja epävakaus
• ihmisten välisessä toimintakyvyissä on häiriöitä
• impulssien hallinta on huonoa
• käytös on joustamatonta ja aiheuttaa jatkuvasti harmia/ongelmia henkilökohtaisissa ja sosiaalisissa tilanteissa mm. työssä ja tämä taas aiheuttaa ahdistusta ja toimintakyvyn laskua em. tilanteissa

Eri persoonallisuushäiriötyyppien mukaisesti:

• Epäluuloisessa persoonallisuushäiriössä on luonteenomaista epäluuloisuus, ylenmääräinen herkkyys takaiskuille, kyvyttömyys antaa anteeksi ja taipumus tulkita toisten ystävällisetkin teot vihamielisiksi tai halveksiviksi. Myös toistuvia perusteettomia uskottomuusepäilyksiä saattaa esiintyä, samoin liiallista itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä. Epäluuloisesta persoonallisuudesta kärsivät saattavat puolustaa omia oikeuksiaan taistelunhaluisesti ottamatta huomioon kokonaistilannetta.
• Eristäytyvässä eli skitsoidissa persoonallisuudessa henkilö vetäytyy pois tunnepitoisista, sosiaalisista ja muista suhteista esimerkiksi mielikuvitukseen, yksinäisiin harrastuksiin ja itsetutkiskeluun. Myös kyky ilmaista tunteita ja kokea mielihyvää voi olla rajoittunutta. Henkilön tunne-elämä on usein kylmää ja etäistä. Kyky ilmaista omia tunteitaan voi olla puuttellinen.
• Epäsosiaalinen persoonallisuus. Tässä häiriössä ominaista on piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Vallitsevien sääntöjen ja käyttäytymisen välillä on karkea epäsuhta. Yleensä rangaistuksilla ei voi helposti muuttaa tällaista käyttäytymistä. Turhautumista, aggressiivisuutta ja väkivaltaa esiintyy näillä henkilöillä. Myös kestävien ihmissuhteiden pitäminen voi olla vaikeaa. Usein heillä on lapsuudessa ja nuoruusiässä jatkuvaa ärtyvyyttä ja käytöshäiriö.
• Tunne-elämältään epävakaalle persoonallisuudelle ominaista on oikukas ennalta arvaamaton mielialan vaihtelu ja taipumus toimia hetken mielijohteesta harkitsematta seurauksia. Käytös on purkauksellista. Tällaiset henkilöt ovat usein taipuvaisia riitaisuuteen muiden ihmisten kanssa.
• Huomionhakuinen persoonallisuus. Tälle persoonallisuushäiriölle on ominaista teatraalinen esiintyminen ja tunteiden liioitteleva ilmaiseminen. He ovat usein herkästi alttiita ympäristön vaikutteille. Ominaista on myös jatkuva huomion keskipisteeksi pyrkiminen. Henkilöt voivat olla epäasianmukaisesti vietteleviä ja heillä voi olla liiallinen huoli omasta viehätysvoimastaan. He ovat usein herkkiä loukkaantumaan ja etsivät jatkuvasti huomita ja arvonantoa.
• Vaativasta persoonallisuudesta kärsivä on täydellisyyttä tavoitteleva, liian tunnollinen ja pikkutarkka. Tälle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä ajatella asioiden yksityiskohtia, sääntöjä, listoja, järjestystä, organisaatiota ja aikatauluja. Asioista on jatkuva huoli ja epäily.
• Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä usein pelkää ja jännittää jatkuvasti. Hänen itsetuntonsa on huono kelvollisuuttansa, viehättävyyttänsä ja arvostustansa kohtaan. Hän kaipaa jatkuvasti hyväksyntää ja kiintymystä eikä kestä hylkäämistä tai arvostelua. Hän saattaa välttää joitain toimintoja välttääkseen vaaroja tai uhkia. Hän pelkää kritiikkiä, paheksuntaa ja torjutuksi tulemista ja välttää elämäntilanteita, joissa voi joutua sellaista kohtaamaan.
• Riippuvainen eli passiivinen persoonallisuus. Tällaiset henkilöt haluavat tukeutua muihin ihmisiin suurissa ja pienissä elämäänsä koskevissa ratkaisuissa. He myöntyvät kohtuuttomasti muiden ihmisten toiveisiin ja eivät itse esitä pienintäkään toivetta sellaiselle henkilölle, josta on riippuvainen. Henkilöt tuntevat usein olevansa avuttomia yksin ollessaan ja pelkäävätkin yksin jäämistä kohtuuttomasti. Heillä on suuria vaikeuksia tehdä jokapäiväisiä päätöksiä itsenäisesti.

Nämä ongelmat, oireet käytösongelmat ilmenevät monella eri tavalla, ihmisestä riippuen. Persoonallisuushäiriöissä on kulttuurisia ja alueellisia eroja. Yhtä kaikki kehitys/tila on syntynyt lapsuudessa ja nuoruudessa.

Hoito?

Persoonallisuushäiriöt ovat hyvin vaikeahoitoisia. Häiriöt ovat pitkäkestoisia ja juurtuneita käyttäytymismalleja. Persoonallisuushäiriöinen pitää käyttäytymistapojaan usein osana itseään eikä ole valmis luopumaan niistä vaikka persoonallisuushäiriöstä aiheutuva haitta olisikin ilmeinen.

Persoonallisuushäiriöiden haitoissa on paljon yksilökohtaisia eroavaisuuksia ja hoitomotivaatiossa on siksikin suuria vaihteluja.Persoonallisuushäiriön hoitoon käytetään monenlaista psykososiaalista ja psykoterapeuttista hoitoa. Lääkehoitoa käytetään oirekuvan mukaisesti.

Suosittelen luettavaksi seuraavaa: http://www.jormatahka.com/hoito.htm

Lähteet: wikipedia, poliklinikka.fi